Zaijai kun aurinko paistaa! Ihanaa, valoa, kirkkautta, säkenöintiä. Mitä parhain reippailupäivä! Ja minä aion viettää tämän reippailupäivän sohvalla pyjamassa, hahaa, törkeän laiskana. Niin juuri. Pitäkää suksenne ja luistimenne, täällä ei vaihdeta edes päivävaatteita päälle. Aamupalalla söin suklaakakkua vaniljalaten kera. Olen ratkiriemuissani tällaisista sopimattomista valinnoista.
Telkasta löysin uuden koukutuksen, Top Chef Just Desserts. Sen katsominen sopii parhaiten suklaakakkuaamupalalle. Olen haltioitunut ohjelmasta, siinä kirjaimellisesti loihditaan-taiotaan jälkkäreitä ja leivonnaisia aivan äärimmäisen toisella tasolla millä minä olen tottunut noita herkkuja ajattelemaan ja maistelemaan. Kilpailijat tekevät omia mielikuvitusellisia suklaakonvehteja (alkaen rouhimalla kaakakopavut) täytteenä kaikenlaista jännittävää. Jälkiruokalautasilla lepäilevät herkästi rullat ja lehdykkeet, paperinohuet koristukset ja kerrostukset ja monimuotoiset tekstuurit. Mestarit puhuvat aineksista joista en ole kuullutkaan, ja puhuvat niin hellyydellä ja innolla, käsittelevät höyhenen keveästi raaka-aineksiaan. Äärimmäisen kiehtovaa. Ja mikä parasta tuomarina on Top Chef Masterseista tuttu Hubert josta hehkutin hiukkasen jo aikaisemmin. Ainoa miinus on amerikkalaisohjelmien ketuttava ja erittäin tylsiinnyttävä selkäänpuukotus jota tietenkin amerikkalaisohjelmien tyyliin viljellään mahdollisimman paljon. Mitä idioottimaisempi riita, sitä enemmän siitä puristetaan irti. Tuollaiset kohdat kannattaa telkasta mykistää (suosittelen) niin ohjelmasta pystyy nauttimaan. Jos et ole jo tsekannut, uusi kausi alkoi juuri AVA:lla. Itse seuraan ohjelmaa Katsomosta.
Viime viikon koulutuspäivän inspiroiva kouluttajamiesmän suositteli että jokainen päivä pitää aloittaa niinkuin alottaisi kaiken uudelleen. Puhtaalta pöydältä ja innostuneena. Minusta laiskottelupäiväkin tulee aloittaa näin. Ensinnäkin minulla on ihan oikea vapaapäivä. En ole enää sairas. Olen laiska koska saan olla laiska (yeah!). Minulla on uusi pyjama ihanan pehmeästä aineksesta, se on muikean oranssi. Tuoretta kahvia pannu puolillaan. Belgialainen mies nukkuu vielä (siinä on toinen joka osaa ottaa laiskottelupäivät). Kissa kerällä kainalossa, sen nenä viheltää vienosti syvän unihengityksen tahdissa. Uusin Anne Cleevesin dekkari odottaa puolivälissä. Illalla ehkä vuokraan On The Road-leffan netistä. Eipä hassumpi uusi päivä, ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti