tiistai 6. maaliskuuta 2012

Kummastus kirjalistoista

Päässäni puikuilee usein rakkaita lapsuudenmuistoja, useimmiten ne liittyvät ihmisiin ja ihmisten kautta paikkoihin. Mutta iso osa liittyy myös kirjoihin. Pikkulikkana parhaita päiviä olivat ne jolloin äiti vei kirjastoon, muistan hyvin Kuopion kirjaston pikkuruisen lastenkirjojen huoneen. Kirjat olivat matalalla kapeissa lokeroissa pystyssä ja niitä kun veti esiin sai yllätyksen iloja. Isoin ilo oli saada vanha tuttu lempikirja taas käteen. Muistan myös kun siirryin seuraavaan huoneeseen nuorten kirjoihin (miten tunsin itseni isoksi). Nuorten osastolta löytyi ne kirjat jotka avasivat uuden ihanan maailman. Anna ystävämme, Pikkunaisia, Runotyttö, Seikkailujen-sarjat. Kirjojen henkilöistä tuli melkein ystäviä ja niiden seikkailuihin pääsi sukeltamaan sisään niin että kaikki ympäriltä katosi. Kokemusmaailma oli yhtä-äkkiä suuri ja ihmeellinen, aina halutessa käsillä. Taikaa ja iloa ja jännitystä. Muistan miten ihanaa oli tähän oppia ja miten ihanaa on sama kokea edelleenkin.

Syy miksi tätä olen miettinyt viime aikoina on Ellilän Kirsti jonka blogia luen säännöllisesti (olen täälläkin blogiin usein viitanut). Kirsti kirjoittaa aikuisten ja nuorten kirjoja. Hän kiinnitti huomioni, muutaman kollegansa kanssa, miten Hesari listaa uusia aikuisten ja lasten ja nuorten kirjoja eri arvoisesti. Aikuisten kirjat listataan näkyvästi ja säännöllisesti, lasten-nuorten kirjat (lanu) huonommin. Kysymys heräsi miksi näin on ja miksi kirjat eivät voisi olla samalla listalla. Lanu-kirjailijat kirjoittivat asiasta Hesariin ja vastaus oli "Julkaisemme vuosittain kymmeniä lasten- ja nuortenkirjallisuutta käsitteleviä arvioita ja artikkeleita. Niitä on vähemmän kuin aikuisten kirjallisuutta, mutta kulttuurisivujamme lukevat pääasiassa aikuiset, joten tämäkin valinta on mielestämme hyvin perusteltu".

Minusta aivan käsittämätön järkeily. Kukahan nuorille ja lapsille kirjat hankkii, tai niistä puhuu, ellei oma vanhempi? En olisi osannut itse tarttua useimpiin lempikirjoihini jos äiti ei olisi niitä ojentanut. Olen varma että aikuiset haluaisivat tietää millaisia kirjoja on tarjolla, mistä asioista kirjoitetaan nuorille, mitä uutta, mitä hyvää. Lukeva vanhempi haluaa takuulla tarjota uusia kivoja lukukokemuksia lapselleenkin. Kirjakokemukset on minusta muutenkin koko perheen yhteisiä ja yhdistäviä iloja. Ei kai voi olettaa etteivät lukulistat aikuisia kiinnostaisi, tai että lapsen pitäisi itse niitä sanomalehdistä hakea.

Jos kiinnostuitte, lukekaa asiasta enemmän ja viisaamin Kirstin blogista.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ehdottomasti samaa mieltä!!!!

Anna kirjoitti...

Sanopa muuta!