keskiviikko 20. huhtikuuta 2011

Kaikki tiet vievät ruokaan

Jostain syystä ajattelen asioita ruoan kautta. Viikonloppuja, juhlia, kesää, työpäivän kulkua, pääsiäistä, ystävien tapaamista ja niin edelleen. Aina mietin mitä syötäisiin, mitä leipoisin, missä kahvilassa tavattaisiin, millä ruoalla juhlistaisin, tai milloin pitäisin ruokatauon. Muistoihin sekoittuu syödyt ruoat ja tulevan suunnitteluun syöminen yhtälailla. Olen näköjään ruokakeskittynyt ihminen. Pahus.

Miksi en miettisi mieluummin asioita vaikka urheilukeskeisesti. Että ihanaa kun on pääsiäisloma, ehtii patikoimaan pitkän metsärupeaman (ja heti samalla kun tämän kirjoitin mielessä välähti selkärepussa eväsruokaa ja termarissa jotain kuumaa kannonokassa nautiskeltavaksi), että voisinpas mennä vaikka uimahalliin, tai kokeilemaan jotain ihan uutta urheilulajia, jännittävää. Miksi en tapaa ystäviäni lenkillä, mene heidän kanssaan keilaamaan, sulkapalloilemaan, tai edes katsomaan urheilua (joka on kyllä minusta hullun hommaa). Minkä tähden emme edes puhu urheilusta yhtenä mahdollisena tapaamisaiheena, tai puhu liikunnasta ylipäätään. Reseptejä vaihdellaan kyllä ylenpalttisesti, kerrotaan heti kaupan herkku-uutuudet ja kumma kyllä puhutaan vaan ruoasta ylipäätään.

Kun matkustan innostun uusista mauista, supermarketeista ja paikallisista pikkukuppiloista. Ikävöin tiettyjä ruokia muista maista ja erityisesti suomesta kun asuin muualla. Odotin kun kuuta nousevaa että saisin taas maksalaatikkoa. En pety mistään muusta niin karusti kun huonosta annoksesta ravintolassa. Minun ruokaodotuksiani ei tod kannata pettää. Minua kiinostaa mitä naapuripöytään tarjoillaan ja annoskateus vaivaa. Katson telkasta eniten ruokaohjelmia. Kerään reseptejä, kokeilen uutuuksia ja mietin muunnelmia, rentoudun kokkailun luovuudessa. Tuskailen valinnanvaikeutta esimerkiksi näin pääsiäisen alla. Sesonkiherkut pitäisi päästä kokeilemaan kaikki.

Ei kuulkaa järjen häivää. Mietin, taas, että kun harrastuksestani kehkeytyi työ (samalla kun olen miettimällä miettinyt mistä uutta puuhaa vapaa-ajalle), ruoasta tuli ihan salaa harrastukseni. Näin on marjat.


Tai munat.

Näissä tunnelmissa, herkullista pääsiäistä kaikille!

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Minustakin erilainen, herkullinen ruoka on matkailun helmi. Kamalaa, jos ei tykkäisi ruuasta. Olisi ihan sama mitä syö, kunhan vain nälkä lähtee

Anna kirjoitti...

Niinpä, mutta jos olisi ihansama-ihminen niin ei se sitten haittaisi.

Anonyymi kirjoitti...

Minustakin ruoka ja kaikki resepti,ruokalehdet,ohjelmat jne ovat mahdottoman rentouttavia.Ihanaa kun saa nauttia jostain!

Anna kirjoitti...

Niin ovat :) Ja ruoan laittaminenkin on minulle rentoutus työpäivän päätteeksi, tai kivaa puuhaa vapaapäivänä.