torstai 15. huhtikuuta 2010

Tympäännys

Talven korvissa ajattelin lumien kippaamista mereen ja sitä mitä kaikkea lumen mukana veteen mahtaa mulahtaakaan. Nyt sitten Katajanokan edustalla kelluu suuri jätelautta joka on sitä lumen mukana kipattua roinaa. Olipa yllätys. Nyt sitten ihmetellään että mitenkäs näin. Näen sieluni silmin haalariasuisia työmiehiä, heidän pomojaan ja kippaamisesta päättäneitä pukumiehiä yhdessä tuumin kädet taskussa, silmät ymmyrkäisinä kohauttelemassa olkapäitään.

Lisäksi Helsinki on suunnitellut systeemin jolla hävittää supertehokkaasti lokkeja, ja metsästyslupia myönnetty hurja määrä lisää merimetsojen lahtaamiseen, kanijahti jatkuu. En ymmärrä edelleenkään tätä luonnon sterilointia, ajatusta että tämä maa on vain ihmisten ja häiritsevistä eläimistä päästävä eroon kiireesti. Harva asia etenee niin nopeaan ja tehokkaasti. Ajattelen ettei lokeista olisi häiriötä ensinkään jos ihmiset eivät heittelisi roskiaan kaduille.

Itseasiassa em. hävityslogiikalla ajatellen kaikki häiritsevästi käyttäytyvät ja roskaavat ihmiset pitäisi sitten myrkyttää, tai posauttaa taivaan tuuliin. Olisipa rauhallisempaa ja kauniinpaa elellä sitten.

Ja siltä varalta jos joku säikähti ja miettii pitäisikö soittaa polliisille, en itse kannata kenenkään myrkyttämistä, tai posauttamista minnekään. Tympii vain koko homma ja kaikenlaiset typeryydet.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hävitettäviä eläimiä on ilmaantunut hyvin paljon. Mainitsemisiesi lisäksi esim. joutsenet ja hanhet, jotka syövät syksyllä oraat ja joita muutenkin on niin paljon, että pitäisi antaa metsästyslupia. On tietysti oikein, että menetetyt sadot korvataan ja pitäskin korvata ihan käyvän arvon mukaan niin kuin verkkokalastajillekin menetetyt saaliit niin että voisivat nautiskella hyvistä kirjoista ja ostaa torilta puruveden muikkuja ja jättää omat verkot naulaan.
Lauantain avara luonto kertoi lumiapinoista. Hassu juttu, että laumalle, joka oli oppinut kylpemään kuumissa lähteissä, ostettiin hedelmiä. Lähteitten lähettyville rakenettiin maksullisia katsomoita. Lauma kasvoi ja riiteli. Lähettyvillä eli toinen lauma surkeissa oloissa. Kun ruoka talvella loppui vuorilla, ne tulivat varastelemaan hedelmiä tarhoista. Niitä tietenkin alettiin tappaa tuholaisina. Lauman koko pysyi pienenä, mutta sopu oli hyvä. Tästä tulikin moniopetustarina.

Anna kirjoitti...

Minäkin katsoin lauantain Avaran luonnon. Aloin jo suunnittelemaan millainen puutarha pitäisi laittaa erikseen apinoille, että saisivat ruokaa ja viljelijöille jäisi oma sato. varmaan molempien mielestä toisella puolella olisi parempi sato.

Mielenkiintoinen asia että samassa maassa noin eri suhtautuminen samoihin eläimiin. Ja mielenkiintoista myös että laumoja oli kolme (lisäksi karuissa vuoristo-oloissa elävä nälkäkuoleman partaalla talvehtiva lauma) ja jokainen eli aivan omalla tavallaan.

Ja niinpä, tietenkin korvauksia. Yhdessä luontoa pitää suojella. Ai kun naurattaa puruveden muikut.