Jotkin sanat ovat kivoja. Niinkuin esimerkiksi teryleeni, tai kumpula, tai kompotti. Ne tuntuvat mukavilta suussa. Jotkin sanat eivät tunnu, vaikka ne merkitsisivätkin jotain kivaa, niinkuin rakas, tai kulta, kauhean kovia sanoja minusta. Hollanninkielinen sana schatje (rakas) on juuri ihanan pehmeä ja pyöreä oikeaan tarkoitukseen. Pidän sanasta heinä, se tuo ihanasti mieleen kultaisessa kesäillassa tuulen keinuttelemat timoteit. Tai höyhen, höyhenenkeveä sana. Kissa on niin kissa ja puuro niin puuro. Kuvitelkaa vain posket täyteen puuroa, sanoisitte että onpa puuro-olo suussa nyt.
Ennenkuin belgialainen mies opetteli suomea hän oli sitä mieltä että puolet sanoista suomalaiset keksivät ihan sinä paikassa, silleen tilanteeseen sopivilta kuulostavat sanat. En muista enää mitä niitä hänen mielestään oli, paitsi että varis oli nakki (minusta tosi osuvalta kuulostava sana, jos siis unohtaa oikean nakin), äkäinen ihminen 'rrakyyl' ja halittelua kaipaava 'pinupi' (nämä ovat edelleenkin meillä käytössä).
Mietin näitä sana-asioita kun paahdan työhuoneella töitä ja kuuntelen Radio rockia. Kanava on tosi äijäkanava ja puheet sanoineen monesti niiiin red neck. Mutta kun en jaksa poppia kuunnella niin paras valinta on Radio rockin musiikki, koetan feidata puheet vaikka välillä tökkiikin. Sitten mietin äijärokkisanoja ja sitä miten varhaisteininä kuuntelin Kissiä hurmiossa ilman aavistusta mitä sanat tarkoittavat. Onneksi.
Ja tästä mietin miten hullaannuin lukioaikoina Risto Rasan ja Lauri Viidan minimalistisiin runoihin, niissä vähillä sanoilla suuret tunnelmat. Jostain syystä (en tiedä yhtään miksi) muistan kaksi Risto Rasan runoa (jotka kyllä edelleenkin ilahduttavat):
Ennenkuin belgialainen mies opetteli suomea hän oli sitä mieltä että puolet sanoista suomalaiset keksivät ihan sinä paikassa, silleen tilanteeseen sopivilta kuulostavat sanat. En muista enää mitä niitä hänen mielestään oli, paitsi että varis oli nakki (minusta tosi osuvalta kuulostava sana, jos siis unohtaa oikean nakin), äkäinen ihminen 'rrakyyl' ja halittelua kaipaava 'pinupi' (nämä ovat edelleenkin meillä käytössä).
Mietin näitä sana-asioita kun paahdan työhuoneella töitä ja kuuntelen Radio rockia. Kanava on tosi äijäkanava ja puheet sanoineen monesti niiiin red neck. Mutta kun en jaksa poppia kuunnella niin paras valinta on Radio rockin musiikki, koetan feidata puheet vaikka välillä tökkiikin. Sitten mietin äijärokkisanoja ja sitä miten varhaisteininä kuuntelin Kissiä hurmiossa ilman aavistusta mitä sanat tarkoittavat. Onneksi.
Ja tästä mietin miten hullaannuin lukioaikoina Risto Rasan ja Lauri Viidan minimalistisiin runoihin, niissä vähillä sanoilla suuret tunnelmat. Jostain syystä (en tiedä yhtään miksi) muistan kaksi Risto Rasan runoa (jotka kyllä edelleenkin ilahduttavat):
Kuutamo.
Veden partaalla
istuu sammakko ja hieroo
rillejä hihaan.
--:--
Kun kissa tulee syömästä
ja nuolaisee minua poskeen,
ajattelen niitä sirkuslaisia,
jotka työntävät kasvonsa
leijonan kitaan;
senkin silakkasuu.
Veden partaalla
istuu sammakko ja hieroo
rillejä hihaan.
--:--
Kun kissa tulee syömästä
ja nuolaisee minua poskeen,
ajattelen niitä sirkuslaisia,
jotka työntävät kasvonsa
leijonan kitaan;
senkin silakkasuu.
8 kommenttia:
Sanoja on kiva kuunnella kun et vielä tiedä merkitystä, sitten niistä jotenkin menee taika. Mulla on tässä vaiheessa joku suomen yhdyssanasokeus (meniko oikein) menossa; lukiessa joskus harvoin suomalaisia lehtiä joudun pysähtymään ja lukemaan pitkat sanat uudelleen ajatuksella - jos jaan tavut väärin sana muuttuu ihan oudoksi, tietysti. Kyllä se naurattaakin, mutta huolestuttaa, etten kohta osaa yhtään kieltä kunnolla...
Ymmärrän niin hyvin mistä puhut, Belgiassa asuessani luin kirjoja miltei ainoastaan englanniksi, yhtä-äkkiä huomasin että kirjoittaessani suomeksi sanajärjestys olikin vinksallaan.
Ole huoleti, jospa määrä korvaakin laadun tässä kieliasiassa? :)
Sattuu sitä lukihäiriöitä myös ihmiselle joka on asunut 62 v Kuopiossa ja välillä 6 v Helsingissä. Kulumisuria
Minun piti jättää ihan toinen juttu, mutta unohdin, kun luin Ruostevillan kommentin.
Lienee sen Rasan runoja. tosi kivat.
Ja toiseks. Minullahan on tapana muodostaa suomen perusteella englannin sanoja. pinellä muokkauksella. Jospa hän yleistää.
Savo lasketaankin ihan omaksi kieleksi ulkomaan kielien joukkoon.
Runot on Rasan, eikö ole ihanat.
Aurinkoiset ihanat runot! Sori, en ihan ymmärrä anonyymi kakkosen kommenttia - ai mitä yleistän? Suomi on mun äidinkieli eli olis kiva jos se luistaisi.
Voih sanoja! Minulla ei pahemmin lempisanoja ole, mutta muutama inhokki löytyy. Broitsku ja pirtsakka tuli heti mieleen (onneksi ei niitä muita).
Ja Rasan runoista tykkään myös.
Ruostevilla, ei se äidinkieli ole kaikilla täällä Suomessakaan niin loistavaa...
Tuija, minuakin inhottaa monet tekolyhennyssanat, niinkuin tomsku, Helsingissä rakasetetaan lyhentää kaikki ja siihen on vielä tottumista. Pirtsakka on kyllä kauhea! Saan heti mieleeni millainen henkilö on se joka kertoo olevansa pirtsakka. Huh.
Lähetä kommentti