perjantai 13. marraskuuta 2009

Pannekoeken voor vrijdag

Saahan perjantain kunniaksi kirjoittaa taas vähän ruoasta? (Minun pitää vähän pidätellä itseäni ettei tästä vahingossa tule ruokablogi). Tänään ajattelin paistaa lettuja. Ei siis mitään glamour-kokkausta, mutta helppoa ja kotoisan hyvää. Sitäpaitsi letut siivittävät minut lapsuuden lettukesteihin ja muistoista saa aina parhaat lisämausteet.

Belgiassa lettuja syödään hartaudella. Niitä varten on omia pieniä tunnelmallisia kahviloita "Crêperie", tai "Pannekoekenhuis", joista lettuja tilataan lukuisilla suolaisilla ja makeilla täytteillä (naapurustostamme löytyi Crêperie josta sai lisäksi talon kotitekoisia jäätelöitä...). Jokaisessa kahvilassa ja ravintolassa on listalla lettuja jälkiruokana, vaihtoehtoja vähintään kolme vakiota, sokerilla, Nutellalla, tai hillo+jäätelöpallolla, tomusokerilla hunnutettuna. Kaikista mahdollisista ulkoilmatapahtumista löytyy lettukojuja houkuttavin täytelistoin ja viettelevin tuoksuin. Kojuihin on aina hurjat jonot, mutta jonotus on odotuksen väärti (belgialainen mies epäilikin että menen kaikenkarvaisiin tapahtumiin vain lettujen vuoksi). Lettuja tehdään suurilla litteillä levyillä, jotka näyttävät levysoitimelta ilman keskinastaa. Siihen levylle lanataan taikina minikokosella lanalla ja letuista tulee ihanan ohuita ja rapeita. Idea on muuten tulossa Suomeenkin, näin jossain (vaan en muista missä...) samanlaisen systeemin.


Minä teen lettutaikinan niin että ripautan mukaan aavistuksen kardemummaa ja nautiskelen letut yleensä pelkästään sokerin kera. Kesällä tosin ostimme mökkivieras-pikkupojan toiveesta hänelle purkin suklaatahnaa aamiaiselle, ja onnistuimme syömään porukalla koko purkillisen lettujen välissä. Kylmät letut kesämökin terassilla aamulla kahvin kera, pursuamassa suklaata ja mansikoita olikin törkeän hyvä aamupala. Mutta haaveksuvista muistoista asiaan; Belgiasta toin mukanani ihanan ja helpon omenatäytteen ja se tulee tässä:

Karemellisoidut omenat

Omenoita ainakin yksi iso jokaista syöjää kohti
Fariinisokeria
Voita
Kanelia

Paloitele omenat ohuiksi lohkoiksi, paistele pannulla hiljalleen reilussa määrässä voita kunnes hieman pehmenevät, kuorruta fariinisokerilla, paistele vielä kunnes sokeri on sulanut ja kastikkeen koostumus paksunee, mausta sitten kanelilla. Tarjoile runsaana kekona kunnon räiskäleen kanssa. Lisukkeena voit tarjoilla kevyesti sulanutta vaniljajäätelöä.




Sopiva kuva löytyi lopulta sinebrychoffin sivuilta ja kuvaan liittyi todella kivan kuuloinen siiderilettuohje. (Kerron millainen oli kun joskus kokeilen). Tosin en ymmärrä lausetta "Laita nokare karamellisoitunutta omenaa letun sisään", nokare? Kukin tavallaan, mutta belgialaiseen tyyliin mitään ei tarjoilla nokareena. Sehän sopii minulle.


Kyytipojaksi viikonloppuun ja lettuihin sopiva laulu:



Siispä levätkää ja herkutelkaa, viikonloppu tulee!


Ei kommentteja: