torstai 15. lokakuuta 2009

Puh-leez!

Monsieur de Belgique on työmatkalla Göteborgissa ja minulla hyvää aikaa istua neulomaan. Ajattelin inspiroitua hommaan telkan ääressä. Virhe. Katsoin sivusilmällä ohjelmaa nimeltään "Salainen miljonääri". Siinä hemmo, joka oli taistellut tiensä köyhyydestä mammonaan, palasi jonnekin juurilleen yhdeksäksi päiväksi ja etsi autettavia.

Ohjelman aikana mies tapasi useita 'arjen sankareita' (anteeksi klisee, mutta termiä käytettiin koko ohjelman ajan), sellaisia jotka eivät todellakaan tuo lempinimelleen häpeää, antavat auliisti omastaan ja omasta ajastaan, luovuttavat itsensä yhteisön tukipilareiksi. Oikein oikeasti hienoja ihmisiä siis ja heidän toiminnallan oli korvaamatonta merkitysta ja vaikutusta. Eräs heistä oli ihana ja rautainen 75-vuotias mies, joka piti aamusta iltaan (palkatta) pystyssä nyrkkeilysalia, vain pitääkseen poijjat poissa pahanteosta. Sali oli aina täynnä jätkiä (jotka maksoivat 2 puntaa pääsymaksua jos voivat) ja he pitivät vanhaa herraa kovassa arvossa, samoin harrastustaan. Kaikki salilla oli vähän repsahtanutta, välineet ikivanhoja ja puhe oli salin sulkemisesta rahapulan vuoksi.

Kun miljonääri ohjelman lopussa ojensi miehelle 3000 punnan shekin vanha mies puhkesi kyyneliin "kukaan ei ole koskaan ennen antanut minulle mitään". Voi AAAARGHHH!!!

Pihisen vieläkin raivosta. Miehellä on miljoonia, saa vähennyksiä kaikesta hyvääntekeväisyydestä, ja hän antaa 3000 puntaa miehelle joka pyyteetömästi omistaa elämäänsä toisten auttamiselle. 3000 puntaa! Siinä sitten tämä karismaattinen vanhus itkee kiitollisuuttaan. Televisioyhtiön kassaan sataa rahaa, miljonääri saa itselleen sädekehän kun antoi jollekin ihan ilmatteeksi pussillisen pähkinöitä.

Ei kommentteja: